Miten moni kirja on saanut sinut katsomaan maailmaa uusin silmin?

Kaikista kirjoista ei ole avaamaan tuoreita näkökulmia. Teos voi olla hauska, hakea, koskettava ja vaikuttava, mutta se ei aina mullista suhdetta esimerkiksi uutisiin.

Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa muistuttaa maailmasta, jolle länsimaisen naisen on ollut niin vaikea kuin helppokin kääntää selkänsä. Talibanien järjettömät ja erityisesti naisia sortavat säännöt ovat tuntuneet toki pöyristyttäviltä, mutta ne ovat jääneet etäisiksi ja epätodellisiksi. On ollut mukava tuudittautua siihen uskoon, että ehkäpä tilanne ei oikeasti olekaan niin paha kuin miltä ulospäin vaikuttaa…

Hosseini (43) on syntynyt ja asunut lapsuutensa Afganistanissa, eli hän ikävä kyllä tietää mistä puhuu. Diplomaatti-isän työ vei hänet sittemmin Iraniin ja Ranskaan. Kun Hosseini oli 15-vuotias, perhe sai poliittisen turvapaikan Yhdysvalloista. Afganistanissa Hosseini kävi ensimmäisen kerran 27 vuoteen keväällä 2003.

Kun on lukenut Hosseinin romaanin, ei seuraa Afganistania tai talibaneja koskevia uutisia varmasti enää samalla tavalla kuin ennen. Yhtäkkiä Afganistan ei olekaan vain sotatanner jossain maailman syrjäkolkassa vaan maa, joka on jollekulle rakkain paikka maailmassa; maa jossa synnytään, kuollaan, rakastetaan ja vihataan ihan niin kuin täälläkin.

Joskaan ei tietenkään ihan niin kuin täällä. Luin kylläkin vastikään eräältä keskustelupalstalta viittauksen siitä, miten samanlaisia naisen huolet ovat asuinpaikasta riippumatta, samat niin Suomessa kuin Talibanien alaisuudessa. Minusta oli hurjaa rinnastaa kaksi niin erilaista kulttuuria toisiinsa. Suomalaisnaisen asema voi toki olla vielä monella tavalla epätasa-arvoinen, mutta hän saa kuitenkin sanoa, mitä ajattelee, ilman että hänet kivitetään tai teloitetaan. Hän saa nauraa ääneen julkisesti. Hän saa näyttää kasvonsa, ja paljon muutakin, jos haluaa. Toisin on ollut vaikkapa talibanien hallitsemassa Kabulissa.

Sitä en muuten ymmärrä ollenkaan, miten moni muslimin kanssa naimisiin mennyt suomalaisnainen haluaa välttämättä kaventaa omia vapauksiaan ja esimerkiksi pukeutua vapaaehtoisesti huiviin tai koko vartalon peittävään kaapuun. Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjan päähenkilöt kiittävät kasvot peittävää burqaa siitä, että sen alle on hyvä piilottaa miehen mukiloinnin jäljet ja alistetun aseman aiheuttama häpeä. Se on tuskin kuitenkaan suomalaisnaisten kaapuun pukeutumisen syy.

Tuhat loistavaa aurinkoa herättää ajatuksia, ja kirjailija kertoo romaanin jännittävän tarinan hienosti. Kehuissa yhdyn lisäksi Otavan suomennetun kaunokirjallisuuden päällikön Minna Castrénin kiitoksiin: Tuhat loistavaa aurinkoa saa lukijan paitsi eläytymään myös välittämään ja luottamaan parempaan huomiseen. Se on aika paljon.

Categories: Blogging