Ison sisarusparven nuorimmainen, kirjailija Ulla-Maija Paavilainen tarkastelee uusimmassa kirjassaan Sokerisiskot sisarussuhteiden raadollisuutta. Kirjan päähenkilöt eli siskokset Sirkku, Pulmu ja Marianne sanailevat ilkeästi toisilleen aina tilaisuuden tullen. He nälvivät toistensa arimpia kohtia – Mariannen lesboutta, Pulmun perheettömyyttä ja Sirkun tylsän turvallista elämää. Tämän tiedostaen kukin heistä pitää omat asiat sisällään, ettei tulisi antaneeksi toisille lisää ammuksia.

Paavilaisen kuvaus siskojen suhteesta ja etenkin heidän ilkeä kielenkäyttönsä sai minut mietteliääksi. Puhuvatko siskot ihan oikeasti toisilleen noin? Väitän, että monikaan meistä ei tee pilkkaa sisaruksensa sukupuolisesta suuntautumisesta tai hänen urastaan, mutta ehkä minä olenkin kasvanut pumpulissa. Saako tosielämässä siskoaan tai veljeään piikitellä juuri siihen arimpaan kohtaan?

Oletan, että tämä on myös sukupolvikysymys. Suurten ikäluokkien imussa syntynyt Paavilainen (s. 1955) ja hänen ikätoverinsa ovat ehkä joutuneet taistelemaan huomiosta ja kiintymyksestä suurissa sisarusparvissa, ja siksi kaikki keinot toisen nujertamiseen ovat sallittuja. Uskon ja toivon kuitenkin, että nykyperheiden kahden lapsen politiikka kannustaa pitämään kiinni siitä ainoasta sisaruksestaan.

Terveisiä muuten siskolleni Lontooseen!

Categories: Blogging