Kirjallinen hekuma

Olen viime aikoina vaatinut kotona suureen ääneen lukurauhaa ja kaivautunut vällyjen väliin nautinnosta huokaillen. Syynä käytökseeni ovat olleet ruotsalaisen rikoskirjailijan Stieg Larssonin dekkarit. Aloitin kirjojen lukemisen silkasta uteliaisuudesta, sillä olin kuullut puhuttavan toimittajasta, joka ehti ennen kuolemaansa jättää kustantajalle käsikset kolmesta dekkarista.

Kun sitten avasin ensimmäisen Larssonini, en voinut kuin huokailla onnesta. Niin upea ja koukuttava juoni! Ihanan omaperäiset ja kokonaiselta vaikuttavat henkilöhahmot! Ja miten laajasti ja tarkkanäköisesti kuvattu yhteiskunta! Ahmin rivejä ja sivuja janoten ja toisaalta peläten loppuratkaisua.

Taustaksi kerrottakoon, että olen lukenut ja arvostellut kirjoja jo vuosia ja – valitettavasti – menettänyt hieman kyvystäni haltioitua tekstin edessä. Nyt varauksellisuus on kuitenkin jäänyt taustalle ja antanut tilaa puhtaalle nautiskelulle. Luen Larssoneitani myös hyvällä omallatunnolla, sillä pidän niitä paitsi dekkareina myös viiltävän tarkkoina kuvauksina nykymenosta.

Suosittelenkin, että poimit käsiisi Larssonin ensimmäisen dekkarin Miehet jotka vihaavat naisia ja tutustut tästä linkistä toisen osan, Tyttö joka leikki tulella, arvosteluun. Sen lisäksi haluaisin viritellä keskustelua siitä, mikä kirja sai sinut viimeksi haltioitumaan? Olen itse ollut huomaavinani, että liian moni kirja tuntuu nykyään ihan kivalta, sellaiselta kolmen Helmen teokselta, mutta unohtuu hyvin pian lukemisen jälkeen.

Siksi kysynkin, mikä kirja on vienyt sinulta viimeksi jalat alta ja jäänyt mieleen?

Categories: Blogging